Home ja sisäilmaongelmat pompotettavana päätöksenteossa

Kunnat ovat usein yhtiöittäneet omistamiensa kiinteistöyhtiöiden alle koulut, päiväkodit jne. Yhtiöt hoidetaan hyvin. Niin, etteivät ne tuota tappiota. Käytännössä sanellaan rakennusta käyttävälle hallinnonalalle vuokrahinta. Tämä veloitetaan käyttäjältä, ja homma toimii. Vaan kun ei toimi. Paljon tehdään, parhaan taidon ja tiedon mukaan – ja tottakai terveen talouden rajoissa. Mutta entäpä terveet talot? Ja ihmiset?

Esimerkiksi koulurakennuksien hoito ja kunnostus epäonnistuu liian usein, eikä niitä voi käyttää niin kuin pitäisi. Tulee lisä äjatkuvia kuluja väistöistä, purkamisista ja ennenpitkää jopa sairauksista.

Katto vuotaa. Aletaan korjata lattiaa, koska sen vika on huomattu aiemmin. Katto vuotaa. Edelleen. Onneksi on ampäri. Jopa kaksi. Hengitystieoireita alkaa ilmaantua. Kaikki on kuitenkin hyvin, tehty parhaan mahdollisen tiedon ja osaamisen mukaan. Lääkäri kieltää tulemasta töihin. Onhan se valitettavaa, mutta jotkut nyt oireilee. Ja stressikin tietenkin vaikuttaa oirehdintaan, jospa se menee lepäämällä ohi...ja pah.

Mistä johtuu, että rakennuksen omistaja ei onnistu (osaa tai halua) pitämään vuokraamaansa rakennusta käyttökelpoisena siihen toimintaan, johon sen on vuokralle antanut? Arkijärjellä ajatellen oikein olisi vähintäänkin aiheutuneiden lisäkustannusten suuruinen alennus vuokrista, sekä korvaukset niistä materiaaleista ja kalusteista, jotka on sisäilmaongelm an vuoksi uusittava. Ja inhimillistä olisi myös vahinkojen hyvittäminen terveyshaitoista. Tarviseeko vuokralaisen maksaa täysi hinta kelvottomasta tilasta? Hullua on sekin, ettei työpaikalla sairastuminen ole työperäistä silloin kun se johtuu tiloista ja siellä epäonnistuneista ratkaisuista. Opettaminen kun ei ole syy sairastumiselle.

Tilapalvelut toimivat taloudellisesti hyvin, niin tilinpäätökset viestivät. Nyt ollaan tilanteessa, jossa joudutaan esimerkiksi pikkulasten koulukuljetussäästöillä paikkailemaan kiinteistön omistajan epäonnistuneita ratkaisuja. Eikä asialle itse palvelusta , koulunkäynnistä, sairaanhoidosta tai päivähoidosta vastaavat luottamuspäättäjät paljoa mahda. Paikallisviestimet eivät oikein näytä haluavan keskustelun syntyvän – sama mitä kirjoittaa, tämä aihe ei tunnu menevän läpi.

Tämän tyyppinen meno on vallalla muuallakin kuin Jyväskylässä. Ihan sama mihin menee, keskustelu on samankaltaista: lapset ja henkilökunta saavat vastata tilanteesta terveydellään.

Kiinteistöasioihin on saatava järki. Arvot kohdalleen.