Kampanjatyö hyvää elämää?

Viime päivät ovat kuluneet tiukasti kampanjatyön parissa. Maakuntaa on koluttu ja kolutaan aamusta alkaen, ja koneet pitää käynnissä mm. musta kahvi. Totuuden nimissä on myönnettävä, että kampanjan tämä(kin) vaihe on todella työläs ja vähintäänkin haastava – ja silti paras!

Päivät vierähtävät pituudeltaan kuin varkain vähintäänkin kellon ympäri, kilometrit vilisevät silmissä ja maakunnan pizza- ja kebabpaikat on koluttu kertaan jos toiseenkin. Automatkat menevät puhelimeen puhuessa, illat ja yöt sähköpostisumaa purkaessa. Mikä sitten on se energiamuoto joka pitää meidät ehdokkaat liikkeessä? Ydin-, tuuli-, vesi-, turvevoima? Vai olisiko todennäköisin kuitenkin tahdonvoima? 

Uskon itse siihen, että tarvittava energia syntyy paitsi tahdosta ja sitoutumisesta, ennenkaikkea myös ihmisistä, aidoista kohtaamisista, tiedon vaihtamisen tarpeesta ja vaikuttamisen halusta. Olen usein sanonut, ettei kukaan (edes poliitikko) voi vaikuttaa asioihin joita ei tiedä - juuri siksi kaikki kohtaamiset ovat arvokkaita, myös vaalien välissä.

Nyt, kun vaaleihin on aikaa reippaat 10 päivää ja positiivinen vire vain kasvaa. Palaute ja kritiikki jota vaalikentillä saa, on ollut niin rakentavaa ja tsemppaavaa, että sen mukana tuomin voimin on ilo jatkaa. On ollut uskomattoman upeaa huomata, miten jokainen päivä tuo tullessaan uusia kannattajia, tukijoita ja kannustavia kohtaamisia!  

Kultuaan että kampanjatyö on pääasiassa kahvin juontia ja ihmisten kanssa keskustelua, totesi kampanjapäällikköni kahdeksanvuotias poika: ”Kylläpä te saattekin elää hyvää elämää”. Totta, koen olevani etuoikeutettu saadessani ammentaa kaikista näistä keskusteluista ja kohtaamisista. Kampanjatyö tekee nöyräksi, pitää jalat maassa ja antaa aineksia hyvän elämän ja turvallisen arjen rakentamiseen.

Näillä eväillä mennään eteenpäin.